Vatikaanin kirjastossa - tätä Dan Brown ei kertonut

Romaanissa Da Vinci –koodi Daniel Brown kertoo, miten hankalaa kenenkään on päästä Vatikaanin kirjastoon. Hän on väärässä. Tarvitsee vain
1) Ohittaa maailman pienimmän armeijan palkkasoturi, joka selittää turisteille viidellä kielellä, että tästä ei pääse. Pistin on jossain piilossa.
2) Suunnata määrätietoisesti seuraavalle vartiokopille, joka sijaitsee muutaman metrin päässä ensimmäisestä. Sveitsiläiskaartilaisilla on edellytyksenä armeijakoulutus, sinkkuus, tahraton maine ja 25-vuoden ikä (naimisiin pääsee vasta tämän jälkeen, kunhan täyttää vielä pari edellytystä). En tiedä, mitä edellytyksiä virkailijoilla on. Yhdellä oli kiinnostava autonkorjausvideo pyörimässä tietokoneen ruudulla ja näytti siltä, ettei häntä todellakaan kannata häiritä kesken Fiat Punton etualatukivarren asentamisen. Suomalaisille tilanne on kuitenkin helppo, sillä kopilla ei tarvitse kommunikoida sanoin ollenkaan. Kolmesta videoita katselevasta yksi nostaa viimein katseensa ja nyökkää sen merkiksi, että pakko kai tässä on jonkun teitä ulkomaalaisia ruveta palvelemaan. Näytät vanhan kirjastokorttisi. Tyyppi pitelee sitä hetken käsissään. Sitten hänen on puhuttava vierasta kieltä. – Passport! Ojennat passin. Tyyppi piilottaa sen lokeroonsa ja antaa tilalle väliaikaisen kulkuluvan. Nyökkäätte toisillenne. Palvelutilanne on päättynyt. Pelkäät jo nyt, että passi unohtuu lokeroon, koska pois lähtiessä kukaan ei sitä kysy.
3)  Talsit ohi Vatikaanin postin ja apteekin kohti kapeaa porttia. Seuraava vartija tyytyy vain vilkaisemaan väliaikaista kulkulupaa.

4)  Sitten oletkin jo paavin palatsin pihalla, mistä kulku kirjastoon ja arkistoon. Menet kirjastoon vanhasta tottumuksesta. Ovella näytät taas väliaikaisen kulkuluvan ja selität virkailijalle, että menet toimistoon uusimaan kirjastokorttisi. Iloitset, että pelottavimmasta ovivirkailijasta on aika jättänyt, vaikka vanhana tämä pehmentyi niin, että saattoi huikentelevaisesti tervehtiä tai jopa jutella kaiken maailman ulkomaalaisille naisille. Paras oli, jos tunsi isä B:n. Vanha kunnon lohikäärme-Ernesti!

5) Etenet vääjäämättä kohti toimistoa ja soitat toimiston ovikelloa. Tällä kertaa ei ole jonoa. Ystävällinen naishenkilö (!) viittilöi sisään. Täyttelette käsin blanketteja. Seurueen ensikertalainen (raukka ei ole edes tohtori) joutuu esittämään suosituskirjeensä ja hänestä otetaan valokuva. Makeisia tyrkytetään – tottahan otamme, kun paavi tarjoaa!
6) Puolen tunnin rupeaman jälkeen kaikki on valmista!
7) Ei pidä kuitenkaan luulla, että kirjastoon rynnätään noin vain heti kun kirjastokortti on päivitetty: korttia pitää osata näyttää automaatille, joka ilmoittaa kaapin numeron. Ulkovaatteet ja ylimääräiset tavarat jätetään kaappiin. Tietokoneen, puhelimen, latausjohdot ja lompakon voi ottaa, mutta kaikki pitää kantaa kädessä yläkertaan. Joissakin eurooppalaisissa kirjastoissa käytetään tarkoitukseen läpinäkyviä muovipusseja, mutta täällä ollaan nykyaikaisia ja ekologisia. On myös tärkeää muistaa, että käsikirjoitussaliin ei missään nimessä saa viedä mustekyniä, sillä tutkijallehan voi tulla kiusaus piirtää vaikkapa jonkun tuhat vuotta vanhan papyruksen reunaan. Pirjo was here!
8) Salissa mennään ensiksi tiskille. Tiskillä olevaan taulukkoon kirjoitetaan oma nimi kaapinnumeron kohdalle. Sitten valitaan istumapaikka. Istumapaikan numero kirjoitetaan myös taulukkoon. Tämä on monelle professorillekin vaikeaa. Joku on taas sekoillut kaappien ja pöydän numeroissa. Asiaa päivitellään. Kätevää tietysti olisi, jos kaapin- ja paikannumero olisi sama, mutta sarebbe troppo facile. Niin tekevät vain tylsät suomalaiset tai saksalaiset.

9) Nyt voi ruveta tilaamaan kirjoja ja käsikirjoituksia varastosta luettaviksi. Tämäkin vaihe on nykyään koneellistettu. Viimeksi härveliä ei vielä ollut, joten emmit laitteen kanssa. Tyylikkääseen pukuun sonnustautunut virkailija pyörähtää haukkana taaksesi ja neuvoo kädestä pitäen. Huomaat, että hän on juuri se, jota opiskelijoina 90-luvun lopulla piditte kreikkalaisen jumalan näköisenä. Vatsoittunut ja harmaantunut Adonis.
10) Tässä vaiheessa tajuat, että sinun olisikin pitänyt mennä arkiston puolelle. Tilaat jotakin, koska arkiston toimisto on jo mennyt kiinni.
11)  Käsikirjoituksia odotellessa menette kahville. Siellä käy vain käteinen. Sinulla ei ole käteistä.

12)  Passisi viihtyy Porta Sant’Annan kopin lokerossa. Onneksi kokenut kollega muistuttaa asiasta ennen lähtöä Suomeen.
PS. Kirjaston nettisivujen mukaan syyskuussa 2018 kirjastossa järjestettiin avoimia, opastettuja yleisökierroksia.


(Alunperin julkaistu 26.1.2019 Kodin Kuvalehden lukijablogina)