Nuorison kanssa Metissä - kannattiko?

Vaikka molemmat vanhemmat ovat peruskoulutukseltaan historioitsijoita (tai ehkä juuri siksi :)), lapset eivät ole historiasta erityisen kiinnostuneita. Yhdessä museossa kuitenkin kaikki suopuivat käymään. Kohteeksi valikoitui The Metropolitan Museum of Art. The Met on Yhdysvaltain suurin museo, mikä antaa aavistuksen kokoluokasta. Se on VALTAVA. Jos aikaa on vain päivä tai vähemmän, valintoja on pakko tehdä. Koko museota ei ehdi laukata läpi.Rakennuksen edessä oli ruuhkaa, mutta sisällä sai lipun varsin pienellä jonotuksella pienistä kioskeista: 25$ aikuiset, 12$ opiskelijat, 12-vuotiaista ja sitä nuoremmista ei tarvinnut maksaa mitään. Lippu on voimassa kolme päivää ja itse hyödynsinkin jatkoaikaa käymällä vielä Met Cloistersissa, joka on keskittynyt keskiajan eurooppalaiseen taiteeseen ja keskiajantutkijalle enemmän kuin must (= ihana).

Ratkaisimme laajuusongelman siten, että kaikkia kiinnostavan runsaan Egypti-kokoelman (muumioita, faaraoiden sarkofageja, papyruksia, koruja, hieroglyfeja jne.) jälkeen jakauduimme, koska historioitsija eli minä jumituin pahasti jo Bysantti-osastolle. Tämän lisäksi ihastelin kelttikokoelmaa, keskiaikaa ja natiiviamerikkalaisen taiteen kokoelmaa, enkä muualle ehtinytkään, kun sain kolmen tunnin jälkeen viestin, että nuorisolle alkoi riittää. Muut löytyivät historiallisten soitinten osastolta, mikä olikin kitaransoittoa harrastavan kuopuksen suosikki koko museossa. Tytöt sen sijaan olivat kiertäneet näyttelyn Camp - Notes on fashion. Guccin sponsoroima näyttely kertoo muodin äärimmäisyyksistä ja leikkisyydestä 1600-luvulta nykyaikaan. Lähtökohtana muotiluomusten eriskummallisuuksien ihmettelylle on Susan Sontagin vuonna 1964 kirjoittama essee "Notes on 'Camp'”. Näyttely on nähtävillä 8.9.2019 saakka. Jos 17-vuotiaalle Camp oli mieliinpainuvinta antia, 21-vuotias arvosti myös Van Goghin omakuvaa ja maisemia. Puoliso taas oli viihtynyt impressionistien parissa. Itselleni jäivät jostakin syystä mieleen frankkihelmet, jotka muistuttivat kovasti Ravattulan Ristimäestä kaivettuja helmiä. Myös roomalaisajan Egyptistä löytyneet erittäin hyväkuntoiset maalaukset, ranteenpaksuiset kultaiset kelttikaulakorut ja hylkeensuolitakki 1800-luvun Alaskasta ovat esineitä, joita ei muualla välttämättä näe.

Etsiessäni muita varsin sokkeloisesta Metistä huomasin, että paljon kiinnostavaa jäi näkemättä, esimerkiksi The Tale of Genji. A Japanese Classic illuminated. Luin viime talvena Miia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ihastuttava kirja kertoi Sei Shõnagonista ja siinä viitattiin usein myös muihin keskiaikaisiin japanilaiskirjailijattariin, kuten 1000-luvulla valmistuneeseen Genjin tarinaan. Kuopus huomasi rock'n'rollin historiasta kertovan Play it loud -näyttelynjulisteen ja tulkitsimme sen olevan tuleva näyttely, vaikka se meneekin Metin toisessa toimipaikassa Fifth Avenuella. Sinnekään emme sitten ehtineet.

Seuraavaksi siirryimme töllistelemään Empire State Buildingiä, joka saattaa olla vaikuttavampi kauempaa tai sisältä päin. Emme kuitenkaan viitsineet maksaa neljääkymppiä sisäänpääsystä, joten jatkoimme Times Squarelle, jonka valomainokset ja live-esitykset olivat nuorisolaisten mieleen. Sitten suuntasimme Hudson-joen rantaan Tramwaylle. Köysirata-ajelu kuuluu metrolipun hintaan, joten ajelimme koko rahan edestä joen toiselle puolelle ja takaisin. Korkeimmalla kohdalla hieman huimasi, mutta kaikki tykkäsivät kovasti maisemista. Mahdollista lievää museouupumusta nämä lääkitsivät varsin tehokkaasti, joten suosittelen nuorisolaisten kanssa nimenomaan tätä järjestystä. :)

(Julkaistu alunperin 4.7.2019 Kodin Kuvalehden lukijablogissa).